Kädenvääntö Suomessa

Suomessa järjestetään runsaasti kädenvääntökilpailuja. Maassamme kilpaillaan paitsi paikallisista mestaruuksista, myöskin laajemmin Euroopan titteleistä ja MM-kisapaikoista, sillä osallistujat valitaan niihin SM-kisojen perusteella. Suomalaiset ovat menestyneet kautta aikojen maailmallakin hyvin, etenkin naisille on tullut useita mitaleita vuosien kuluessa.

Suomen Kädenvääntöliitto ry on WAF:n, eli World Armwrestling Federationin jäsenseura. Suomen Kädenvääntöliiton tarkoituksena on edistää kädenvääntöharrastusta ja toimia sen lajiliittona. Sen alaisuudessa toimii 17 seuraa, jotka kukin tarjoavat ohjattua harrastusta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Seurat järjestävät myös kädenväännön kilpailuja. SKVL asettaa myös vaatimukset tuomarien toiminnalle sen alaisuudessa järjestettävissä kisoissa. Tuomarit on luokiteltu tähdillä, joista aloittelevilla tuomareilla on yksi tähti ja täysin pätevillä, joilla on muun muassa yli viidentoista vuoden kokemus, viisi tähteä. Tämä luokitus takaa oikeudenmukaiset ja turvalliset kilpailuolosuhteet kaikille osallistujille sekä sen, että sääntöjä noudatetaan. SKVL:n kautta voi kilpailija myöskin hankkia vakuutuksen sekä kilpailulisenssin.

Sääntöjä ja ohjeita

Kilpailuja sääntelevät hyvinkin yksityiskohtaiset säännöt, esimerkiksi kilpailupöydän koko ja materiaalit ja jopa materiaalien kiinnitystapa ovat tarkoin määriteltyjä. Tarkoituksena on tietenkin varmistaa kilpailujen turvallinen sujuminen sekä olosuhteiden samankaltaisuus riippumatta siitä, missä päin maailmaa kilpailut järjestetään. Lisäksi säännöt määrittelevät esimerkiksi kilpailijoiden käyttämän vaatetuksen ja muita kilpailemisen kannalta merkittäviä tekijöitä.Paikalliset seurat järjestävät Suomi-Cupin osakilpailuja ja muuta kilpailutoimintaa. Tällä hetkellä naisten puolella menestyviä kilpailijoita ovat Erika Ketola ja Piritta Hannukka. Miehissä taas tällä hetkellä tähtitaivaalla on Pasi Kunnari, joka voitti vuoden 2016 MM-kisoissa kultaa vasemmalla kädellä ja hopeaa oikealla kädellä 75 kg:n Grand Masters -sarjassa. Jami Koho voitti hopeaa EM-kisoissa ja Slovakiassa järjestetyissä kisoissa pärjäsi taas Juha Mikkonen.

Amerikassa on paljon kisoja

Amerikassa, kuten tiedetään, kaikki on suurta. Niin myös kädenvääntö. Kädenvääntötapahtumia Las Vegasissa reunustavat jenkkityyliin pramea ympäristö ja mainosteollisuus – hyvine ja huonoine puolineen. Mainostajien mukana lajin ympärillä liikkuu enemmän rahaa, mutta toisaalta lajin uskottavuus saattaa kärsiä. Suuremmat palkinnot houkuttelevat taas enemmän kilpailijoita. Suomalaisiakin osallistujia nähdään usein rapakon takana. Kansainvälisiin kilpailuihin osallistuminen antaa perspektiiviä Suomen tasoon ja tuo uusia tuulia.

Pääosaa näyttelevät kuitenkin niin siellä kuin meilläkin itse kilpailijat. Kilpailuissa osallistujat voivat toteuttaa kuukausien tai jopa vuosien harjoittelun tuloksia ja verrata niitä muiden suorituksiin. Määrätietoinen harjoittelu ja peräänantamattomuus ovat hyveitä, jotka kantavat joka lajin urheilijoita pitkälle, niin myös on asia kädenväännössä. Huipulle pääseminen vaatii jatkuvaa ponnistelua ja monen muun asian uhraamista. Joka tapauksessa ahkeruus palkitaan eikä huipulle ole oikotietä.

Harjoittelu tekee mestarin

Harjoitusmahdollisuudet eri seurojen järjestäminä luovat hyvän perustan erinomaisten tuloksien saavuttamiselle. Myös seurojen tarjoama opastus eri tekniikoiden käytössä auttaa urheilijaa suorituksen tekemisen puhtaudessa ja edistää myös lajin suorittamisen turvallisuudessa. Raaka lihasvoima yhdistettynä vääränlaiseen tekniikkaan voi olla loukkaantumiseen johtava yhdistelmä.

Kädenvääntö lajina on hyvinkin vanha. Siihen liittyy meillä kuitenkin jonkin verran negatiivisia ennakkoasenteita, joita seuratyöskentely sekä kilpailutoiminta voivat hälventää. Sitä on perinteisesti pidetty öykkäröivien ravintola-asiakkaiden lajina, jolla ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Kädenvääntö on kuitenkin todellisuudessa hyvin kurinalainen ja vaativa laji, jolla ei ole mitään tekemistä kapakkarähinöinnin kanssa. Huipputasolle pääseminen edellyttää lajin aktiivista harrastamista, niin kuin mikä tahansa muukin kilpa-urheilulaji.

Uudet harrastajat ovat tervetulleita kaikilla tasoilla, jokaiselle löytyy varmasti oman tasonsa mukaista toimintaa. Onpa kyseessä juniori, seniori tai vaikkapa liikuntavammainen, ketään ei suljeta pois hyvän ja kuntoa ylläpitävän harrastuksen parista. Lajin harrastus ei myöskään monista muista lajeista poiketen ole kallista. Välineitä ei juurikaan tarvitse hankkia – oma keho on se väline, jota käytetään.