Tyylit ja tekniikat kilpailuissa

Kädenväännössä on siis kyse periaatteessa kahdesta asiasta. Voima näyttelee suurta osaa, mutta ilman hyvää fyysistä kuntoa on turha yrittää kilpailla lajissa. Yhtä tärkeää on hallita oikeat tekniikat. Kahden tasaväkisen kilpailijan kohdatessa yleensä voittaja on se, joka hallitsee hyvin kädenvääntöön liittyvät tekniikat. Sillä voi paikata voiman puutetta, mutta pelkkä voima ei yleensä riitä korvaamaan tekniikan puutetta. Kun toisaalta oikea tekniikka on opittu, suorituksen tehokkuutta voidaan parantaa vain lisäämällä tehoa.

Voimaa, voimaa ja lisää voimaa

Kädenväännön kaikki tekniikat perustuvat voimaan ja sen hallitsemiseen. Se on laji, joka perustuu isometriseen voimaan, jossa myös negatiiviset liikeradat kuuluvat kuvioon voiman puuttuessa. Tämä tekee lajista erittäin haastavan ja jopa kivuliaan henkilölle, joka ei ole siihen tottunut. Tässä on tärkeää oikean tekniikan opettelu. Näin voidaan välttää esimerkiksi epäluonnollisia käden asentoja, joiden seurauksena voi olla suuriakin vahinkoja, kuten vaikkapa ääritapauksissa käsivarren katkeaminen. Lajikohtainen voimanhankinta, reaktionopeuden sekä tekniikan kehittäminen ovat kaiken harjoittelun perusta.

Tässä kädenväännön tekniikoita, jotka ovat suomalaisten termien puuttuessa englanniksi.

  • Toproll eli yläkautta vääntäminen on tekniikka, jossa vaaditaan suurta ranteen kiertovoimaa sekä vahvoja sormia.
  • Press-tekniikassa yritetään painaa vastustajan käsi tyynyyn yläpuolelta painamalla. Tämä liike kuormittaa erityisesti ojentajalihasta.
  • Hook eli voimavääntö, jossa ranteiden ollessa kietoutuneina toisiinsa käytetään erityisesti hauislihasta vastustajan voittamiseen, toisaalta ranne ja sormivoimatkin ovat tärkeitä.
  • Remmivääntö, jossa ranteen voiman merkitys on pienempi remmin eliminoidessa ranteen liikettä.

Ahkera harjoitus tekee mestarin

Menestyksekäs kilpailija tunnustelee vastustajaa kilpailutilanteessa yrittäen huomioida vastustajan heikkoudet ja soveltaa niitä hyväksi käyttävää tekniikkaa. Mikäli esimerkiksi kilpailija huomaa vastustajan heikomman hauiksen, todennäköisesti parhaan tuloksen tuottaa Hook-tekniikka. Kilpailijan käden ja yläselän lihaksien hyvää kuntoa ei voi kylliksi korostaa kilpailutilanteessa. Toisaalta, yleiskuntokin on oltava kohdallaan etenkin turnauksissa, joiden aikana voi joutua ottelemaan useita eri vastustajia vastaan. Ottelut vaihtelevat erittäin nopeista minuutteja kestäviin suorituksiin. Mittely saattaa ratketa nopeasti, mikäli jommallakummalla kilpailijoista on huono reaktioaika. Toisaalta tasaväkiset vastustajat saattavat mitellä voimiaan useita minuutteja, ennen kuin ottelu ratkeaa jommankumman hyväksi. Kädenvääntö muistuttaa myös hieman kamppailu-urheilulajeja siten, että kilpailutapahtumassa on tärkeää kyky huomata vastustajan heikkoudet ja pyrkiä hyödyntämään niitä.

Kisatilanteessa on aina mukana tuomari, joka huolehtii oikeasta aloitusasennosta sekä väännön tapahtuvan sääntöjen mukaisesti sekä turvallisesti. Lajissa kilpaillaan yksilötason lisäksi joukkuetasolla. Myös juniorisarjoja on olemassa sekä liikuntarajoitteisille on omat sarjansa. Kädenvääntö on siis laji, joka sopii lähes kaikille.

Suomen Kädenvääntöliitto ry toimii kotimaassa

Kädenvääntö Suomessa on ollut perinteinen laji. Voimasta on mitelty tällä tavoin jo kautta aikojen. Maailmalla kilpailuja on järjestetty 1960-luvulta lähtien. SM-kisoja on lajissa järjestetty vuosittain alkaen vuodesta 1990. Toinen merkittävä lajin tapahtuma Suomessa on esimerkiksi Pulldozers Challenge.

Lajin kattoliitto on Suomen Kädenvääntöliitto ry, Finnish Armsport Association, jonka alaisuudessa toimii paikallisia toimijoita. Se järjestää kilpailuja ympäri Suomen ja lähettää jäseniään EM-kisoihin sekä muihin arvoturnauksiin. SKVL on myös Suomen Olympiakomitean alainen lajiliitto. Lajin MM-kilpailut järjestetään tänä vuonna Unkarissa.

Suomalaisista kilpailijoista on maailmalla viime aikoina pärjänneet etenkin naiset, kuten Piritta Hannukka ja Erika Ketola, jotka osallistuivat WAL-turnaukseen Las Vegasissa ja sijoittuivat sarjoissaan hienosti. Piritta sijoittui sijoille 2 (oikea) ja 4 (vasen), kun taas Erika pääsi sijoille 3 ja 4. Suomalaiset naiset ovat kautta aikojenkin pärjänneet kädenväännön MM-kisoissa erinomaisesti, voittaen useita MM-titteleitä ja Euroopan mestaruuksia jo vuodesta 1991 alkaen. Suomessa on noin 250 aktiivisesti kilpailevaa kädenvääntäjää.